Uusi harrastus

Päivänä muutamana  huhtikuuun alussa pakkasin tavarat , otin Takun mukaani ja muutimme kaupunkiin.. Kissat ja lampaat olivat matkanneet uusiin koteihin, mikä tämän- ja mikä tuonpuoleiseen. Tämä oli vaikea paikka, eikä siitä sen enempää.

Opettelemme kaupunkilaisten tapoja - ainaista narussa kulkemista, sivistynyttä koirien ohitusta ja pikkupihassa viihtymistä.

Ja se emännän uusi harrastus. No se on lattian lakaisu. Vanhassa tuvassa oli ystävällinen lautalattia, jonka rakosiin hiekat ja muut roskat vierivät ja odottivat siellä kiltisti, kunnes imuri ne siltä poisti. Urbaanilatia on tiivis ja hiekat sen pinnalla pyörivät paikkaansa etsien . Enpä olisi arvannut, että kaupunkilaiselämän isoin haaste on lattia!









 Karvakaverikeikkoja olemme tehneet  edelleen - aina yhtä antoisaa.

Rapsutukset ovat tietysti pääasia ja töiden jälkeen koirat voivat tervehtiä toisiaan.

Kukkipuu on kennelnimi, mutta siitä tuli myöskin nimi asuinpaikallemme - niityille, metsille, pihapiirille koirineen, kissoineen, lampaineen ja aasineen.
Nyt olemme hyvästelleet tuon  Kukkipuun. Ja Kukkipuun blogi päättyy tähän.
Kiitokset kaikille lukijoille , oli ilo kirjoittaa.

Hyvää ja rauhallista joulua!

Talven tulo

Talven ja lumen tulon suurin muutos elämäämme on se, että koira vaihtoi väriä. Se on Takulta hyvin ystävällinen teko, nyt se erottuu hyvin lumesta - mutta ei talvikaisloista.

Lumen valoa ennätimme jo kaivata.

Lunta on nyt juuri sopivasti metsässä kävelyä varten. Polut ovat helppokulkuisia, varsinkin jos joku on ennättänyt niitä talloa.

Eilen löydettiin ensimmäinen moottorikelkan ura ja tänään ensimmäinen hiihtolatu.Lasken nämäkin luontohavainnoiksi.

Kävelyiltä palatessa tavatan lampaiden lähetystö - missä olitte! Ne tulevat vähän matkaa vastaan ja sitten pysähtyvät ja katsovat hyvin totisesti.

Edithin ja Lallin totiset tuijotukset selittyvät tyhjillä ruokakipoilla. Ne istuvat ihan hiljaa ja vain katsovat syyttävästi.

Takku onneksi vain nauraa!

Kavereita

Sumuisen ja synkän syksyn myötä ovat oravat tulleet pihapiiriin. Takku viihtyy hyvin niiden kanssa seurustellen.




Mutta oravat kalpenivat sen riemun rinnalla, kun pitkästä aikaa, siis  Takun juoksujen jälkeen, porokoira-pojat tulivat kylään. Holtitonta riehumista ja haukkumista, mutta ennenkaikkea kiitolaukkaa pitkin teitä, peltoja  ja metsiä valopannat vain välkkyivät. Mahtavasta menosta huolimatta lauma pysyi kasassa, juoksijat palasivat takaisin ennenkuin  ihmiset ennättivät huolestua. On ne koirat outoja olioita!

Valoa ja iloa syksyyn saatiin Takun kanssa Karvakaveri-keikalla Ilomantsissa. Oli mukavan rauhallinen iltapäivän kahvihetki - rupatellen ja koiria rapsutellen.
Karvakavereina olivat Bea ja Takku, sekä toisessa huoneessa Laikku-kissa.

Tuulta ja tihkua uhmaten kävimme  Vaarojen jälkijehujen kenttätreeneissä. (kuvat Tuija Lehtonen) Harjoiteltiin rally-tokoa ja samalla tietysti kentällä oloa toisten koirien kanssa.

Oli sen verran viileää, että otettiin välillä juosten , ihan oma-aloitteisesti. Sitä paitsi juokseminen innostaa koiraa, joka on kahden ratasuorituksen jälkeen sitä mieltä, että "me tehtiin tää jo..".

Juoksunaru

Ei, ei olla laitettu Takulle maalaispihaan kuuluvaa juoksunarua. Sen sijaan kun Takulla on juoksu, on sille laitettu kävelyillä naru kaulaan. Myös metsässä, koska näinä aikoina ei voi tietää kuinka komeita uroskoiria metsissä juokseen saalista hakemassa.

Elämän ihmeellisyyksiä on se miten kaksi aikaa voi samanaikaisesti kulkea niin eri tahtiin. Just oli juhannus ja kohta on joulu, mutta voi voi onko vasta yhdestoista juoksupäivä menossa! Nyt juoksu alkaa olla ohi.

Syksyn vauhtikin ihmetyttää. Kuvien välillä on kaksi päivää.

Syksy avaa maisemia ja kulkureittejä.


Hyvä on koiran ja ihmisen tallustella kultaisessa maassa.

Takku rakastaa kävelyitä, erityisesti poutasäällä.
Huonommalla kelillä kannattaa lähteä uusiin maisemiin ja isommalla porukalla, jotta into säilyy. Tässä ollaan Tikkalassa sisareni kanssa metsäkävelyllä. Tihkusade ei haitannut.

Sen sijaan joku aamu sitten , kun satoi tosi rankasti, en meinannut saada koiraa ovesta ulos. Tarkoitus oli kipaista lampolaan aamutoimiin, kuten tapanamme on. Nyt Takku pysähtyy ovelle ja aikoo kääntyä takaisin sisälle. Kehoittelen, että mennään lampaita hoitamaan. Ylensä tepsii, nyt ei vaikutusta. Otan kehoitusäänensävyn käyttöön: mennään! Juostaan muutama metri, annetaan lampaille heiniä, juostaan takaisin sisälle. Odotellaan rauhassa kunnes aurinko paistaa ja lähdetään sitten iloisina ja reippaina kävelemään.

Illalla Takku ja Lalli nukkuvat lattialla yhdessä, taas niin somasti.

Voi nytpä saan mainion kuvan, ajattelen ja hiivin hakemaan kameraa.

Olen jo lähellä, mutta samassa kun laukaisen, Takku nostaa päätään ja Lalli yrittää estää sitä lähtemästä.

Oisko jotain eläinvalokuvauksen kurssia?

Elovaaran riisuuntunutta  koivikkoa.

Syksyisiä kohtaamisia

Syksyisessä metsässä olemme tavanneet pääasiassa hirvikärpäsiä. Paitsi kerran Takku yhytti supikoiran. Paikallaan pysyvän haukun houkuttamana menin katsomaan mitä on  tapahtumassa - karhu,? hirvi? siili?. Irvistelevä ja muriseva supikoira oli matalana jaTakku kiersi sitä haukkuen oikein tosissaan. Otin Takun sitten matkaani ja koitin selittää,  että "ei ole meijän". Ehkä lisäsin selityksesksi vielä senkin, että voi olla vaarallinen.


Pelloilla kävellessä on tavattu rusakoita - ne Takku ajaa pois ja palaa jatkamaan matkaa kanssani.

Lampaat vein yöksi sisälle, kun luvattiin niin kovia sateita ja myrskyä. Lampaat nähtävästi viihtyvät lampolassaan - nyt ne menevät  illan hämärtyessä portille ja ilmoittavat toiveensa hyvin äänekkäästi. No, päästän ne sisätiloihin, vaikka nyt onkin poutaista.

Takku huolehtii lampaiden , erityisesti Unelman, puhtaudesta. Kirjaimellisesti päästä varpaisiin.

Takku on saanut nauttia riehunta- ja juoksuseurasta.


Takun poika Venni  pistäytyi tervehtimässä meitä. Pääasiallinen ohjelma oli koirien vimmailu pihassa.

Kuvassa Venni on huomannut  Edithin. Edith tyytyi katselemaan koiruutta hyvin rauhallisesti, tapansa mukaan. Lalli piilotteli jossakin.

Naapurin Kaiku oli yökylässä. Pari päivää meni juosten ja leikkien. Kaiku on tosi helppo hoitokoira. Se on niin minun koirani, kunnes isäntä- tai emäntäväki palaa. Sekunnissa se unohtaa kauniin ystävyytemme.

Edith seurustelee Kaikun kanssa. Lalli tyytyy mulkoilemaan.

Parhaat juoksut ja railakkaimmat riehunnat Takulla on kuitenkin porokoira Tassun kanssa.

Lähdetään pihasta pelloille kävelemään. Kun emännät pääsevät pikku ryteikön läpi pellolla, siellä on vain yksi koira - Raiku. Juoksijakaksikko on jo ennättänyt ylittää pellon ja palaa metsästä hetken kuluttua. Musta ja valkoinen viiva.

Kävimme Takun kanssa Karvakaveri-keikalla Pyhäselän ylä-asteella. Luokassa oli valinnaisaineen  "Lemmikkieläimet" opiskelijat. (Voi kun minunkin nuoruudessani olisi ollut valinnaisaineita!)


Mukava vierailu ja rapsuttelijoita riitti. Takku oli onnessaan. Tuntuu, että se tajunnut keikkojen idean. Se kulkee rauhallisesti mukana, siirtyy eri ryhmien rapsuteltavaksi.
Kun lähdettiin pois oppilaat olivat välitunnilla käytävillä. Takku kulki kauniisti vierelläni ja ohimennen tervehti lähellä olevia nuoria.



(kuva J.Luukkanen)

Kasvimaalla maissit kasvavat ja tähkät pullistuvat lupaavasti.

Rapsutusjuhlat

Sattuipa että juhlittiin suvun (emännän) yhteisiä synttäreitä . Mukana oli vauvoja ja vanhuksia ja kaikkia  sitä väliltä. Oli todella mukavaa. Takku oli juhlissa mukana . Ja nautti sydämensä kyllyydestä huomiosta, silitettelystä ja rapsutuksista. Ja taisi nautti myös juhla-aterian jämistä. Takku lienee synnynnäinen seurakoiralahjakkuus.
Kiitokset tapaamisesta ja  mukavista juhlista - meille kaikille!

Juhlilla oli myös etkot ja jatkot täällä kotosalla. Takun onnenpäivät jatkuivat - oli juoksulenkkejä! Sukulaistyttönen tanssi ja hyppeli ja Takku juoksi somasti mukana. Isompien juoksijoiden mukana Takku pinkoi pitkiä matkoja.

Lampaat eivät kovasti intountuneet juhlahumusta. Ensinnäkin ne saivat olla pitkiä päiviä omin nokkineen , kun olimme Takun kanssa juhlimassa. Toisekseen jäivät vähemmälle huomiolle, kun Edith ja Takku toivat itseään tarmokkaasti esille. Lalli kävi tervehtimässä vieraat ja vetäytyi omaan rauhaansa.



Vieraiden mentyä jatkettiin Takun kanssa yhdessä kävelyä, juoksupyrähdykset Takku teki ihan itse.

Lisää juoksuaskelia tuli siitä, kun koirulit Kaiku ja Taika kävivät vuorollaan vieraisilla.

Hellekesän tauon jälkeen käytiin Vaarojen jälkijehujen kenttäharjoituksissa. Oli rallytokoa ja houkutusrata, jonka loistokkaasta suorituksesta Takku tässä palaa.

Loppurauhoitus - ei uskoisi että tämäkin sessio alkoi moninaisilla ilmoitushaukuilla!

(kuvat Tuija Lehtonen)

Syksyn merkkien keskellä käydään viettämässä jatkokesää kukkivalla apilaniitylllä.